Reamppaus

Kuten näissä aikaisemmissa ja tunkkaisissa blogeissa on hehkuteltu, on tätä levyä tehty ns. reamp-tekniikalla. Tämän blogin on tarkoitus kertoa hieman miten ensimmäisen biisin reamppaus, joka myös aavistuksellisen kokeellisessa mielessä tehtiin, tapahtui.

Oli järjettömän kuuma päivä ja olin yhä toipumassa Tuska-festarin kolmesta päivästä. Ajoin sitten fillarilla YK paljaana Mr. Salmen studioille Malmin lentokentän kupeeseen järjettömässä helteessä. On pakko korkkaa bisse tätä blogia kirjoittaessa, koska mielikuva tuosta päivästä ja tällä hetkellä vallitseva trooppinen ilmasto pistävät niin kovaa flashbackkia kehiin.

Paikalla päästyäni aloimme puhua hieman tulevasta soundimaailmasta ja bändin visiosta. Päätimme kokeilla näin heti kättelyssä edellisellä levyllä käytettyä Mesan Dual Rectifieria Mesan omalla 4X12 kaapilla. Väliin Salmi heitti jonkun modatun OD-pedaalin tiukentamaan soundia. Vedimme vain yhden biisin rytmit tällä kertaa. Tarkoitus on tehdä yksi biisi ennen Salmen lomaa valmiiksi. Jos saadaan kivat tulokset niin laitetaan biisi sitten varmaan nettiin pällisteltäväksi.

Kun kirjoitin tämän blogin, oli jo ensimmäinen raakaversio ekasta biisistä valmiina. Lopullista kokonaista levyä, joka on siis ihan oikeasti miksattu jne, voidaan venata kenties elokuun lopulla tai syyskuun puolella. Adastralla näemmä tuppaa mennä tavaksi, että levyä tehdään aina koko kevään ja kesän verran.

Melkein valmis

Hell yeah. Juhannus on takana ja paljon on tapahtunut. En edes muista montako studiopäivää on taas mennyt sitten edellisen päivityksen. Kenties niitä on ollut kolme, kenties neljä? En ole ihan varma.

Joka tapauksessa tänä aikana olemme nauhoittaneet kaikki loput laulut. 18. pv kiskaisimme yhden tai kaksi biisiä nauhalle ja tällä kuluvan viikon aikana kolme. Voi olla, että juhannus tekee hallaa muistilleni. Jotain tällaista kuitenkin puuhailimme.

Jos Santun rock-muusikon-ura ei koskaan urkene, lienee hänellä lupaava tulevaisuus videoeditoinnissa.

Viimeiset kaksi studiopäivää olivat kovimmat ja hermoja raastavimmat. Ville nauhoitti näinä päivinä yhden hieman perinteisemmän ja nopeahkotempoisen biisin nimeltä "Corroder of Minds". Tämän lisäksi Ville lauloi myös brutaalihkon, vihaisen ja synkän trash-metal-kappaleen nimeltä "Backstabber", johon on itse kynäillyt lyyrikat ja jota olemme esittäneet useasti livenä. Ville pisti kehiin hieman örinää ja dinosaurus-huutoja, jonka takia hänen pikantit äänihuulensa hieman väsyivät. Tämän takia lyhyt ja hempeä akustinen biisi ja osa "Corroder of Minds":sta piti nauhoittaa vasta seuraavana päivänä. Ville oli melko itsekriittinen suorituksistaan. Hän koki äänensä väsyneen siinä määrin, että siihen oli ilmestynyt liikaa säröä tunteikasta päätösbiisiä varten. Siirsimme siis viimeisen biisin nauhoituksen juhlallisesti seuraavalle päivälle. Myös Villen veli Aki kävi rykimässä hieman ördäilyä, eli "karun laulua" sille yhdelle trash-biisille.

Kuukausien työ alkoi painaa kaikkien säkeissä ja jaloissa. Tämän väsymyksen tunteen voi aistia ylläolevalta videolta. Joka tapauksessa saimme Villen vokaalit sinne "samaan pieneen purkkiin minne kaikki on ängetty jo vuosien ajan" (Ruokolainen, Jussi 2010) illan aikana. Riitelimme taas rytmityksistä, minulta kysymättömistä melodioiden muutoksista ja ääntämisestä koko illan, kuten olimme toistaiseksikin tehneet. Nauhoitimme myös hieman taustalauluja, joten ahkerat "fanit" voivat sitten tuotoksiamme tutkiessa arvuutella kuka tai ketkä laulavat taustalauluja massiivisissa 80's-kertosäkeissä.

Nyt sitten jännittää oikein huolella. Miltä lopputulos kuulostaa miksauksen jälkeen ja minkälainen rytmikitara-soundi haetaan DropHammer-Studiolla ensi viikolla reamp-sessioissa. "Pääasia että rokki soi ja ****** lentää" huomautti Santeri minulle, kun liikaa huolehdin turhista. Ja oikeassahan Santtu oli. It's only rock 'n roll.

Eiköhän tämä sissi-blogi lopu tähän. Kiitos vaan jos joku luki koko setin.

Ville ja pojat vääntävät kättä

No terve taas!

Ville palasi viimeinkin happihyppelyltään Kreetalta. "Oli muuten vitunmoinen loma" totesi silminnähden levännyt solisti reissun jälkeen. Energiaa pulppuava Kivijärveläinen soitti minulle heti Suomeen tultuaan ja vaati päästä laulamaan oikein olan takaa studioon. Sovimme heti päivän ja paukutimme kumit ulvoen Pitäjänmäkeen. Tällä kertaa ehdotimme, että Ville laulaisi biisin nimeltä "The Widow-maker". Hieman ehkäpä Disturbedia ja Iron Maidenia (ylläri ylläri) muistuttava viisi ja puoli-minuuttinen ralli. Hassua kyllä, itse yritän aina saada Villen laulamaan mahdollisimman puhtaasti ja Vilpertti yrittää aina lisätä räkää ja säröä ääneensä, mutta tämän biisin kohdalla kävi toistepäin. Lauluja lähdettiin nauhoittelemaan sitten hiljalleen. Käytimme aika paljon ottoja hyvistä suorituksista huolimatta hyvän lopputuloksen varmistamiseksi. Hetken aikaa Ville oli jo helisemässä, kun päätimme Jussin kanssa muuttaa jo ennaltasävellettyjä ja -opeteltuja laulumelodioita kertosäkeessä. Kuten edellisellä kerralla Villellä oli välillä hyvinkin erilainen visio jostain sanojen rytmittämisestä kuin minulla ja Jussilla. Kättä vääntäen ja toisiamme sättien selvisimme näistä ongelmista. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon rankkasade, joka alkoi kesken työpäivän täysin yllättäen. Jussin Cadillac oli kattoikkuna auki studion edustalla ja hörppäsi huikan jos toisenkin Suomen kesää. Myös Villen tilkitsemä kattohuoneistomme alkoi hieman vuotamaan.

Pohjien ja tuplausten jälkeen aloimme vetelemään visioimiani stemmoja ja harmonioita lauluihin. Päädyimme nauhoittamaan niitä loppuen lopuksi aika paljon. Tupakalta tullessaan Jussi jopa tokaisi kerran minulle ja Villelle: "Mitä vittua te oikeen teette!?" Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen ja päivän päätteeksi kun kuuntelimme biisejä stemmat oikealle (hiljaiselle) tasolle miksattuna niin ketään ei vituttanut.

Torstaina sitten uudestaan.

Olli "luota nyt vaan muhun" Anttila

Ville sikailee laulukopissa

Herra Ville "Svinkku" Siikamäki löysi kiireisestä kalenteristaan juuri ja juuri sopivan raon laulujen nauhoittamisen aloitukselle muutama päivä sitten. Veimme Adastran A2M-studiolaitteiston Adastra HQ:lle, jossa aloimme purkittelemaan Villen jorinoita.

Minun ja Santerin saapuessa paikalle Ville oli jo räplännyt itsensä ns. märäksi ja saatoimme aloittaa nauhoittelun heti. Aloitimme biisistä, jossa on hyvin vähän vokaaleja ja helvetisti tilaa soitinkikkailuille. Jotta Ville ei olisi selvinnyt liian helpolla lisäsimme vokaaleihin hieman harmonioita, tuplauksia ja stemmoja.

Tämän jälkeen aloimme nauhoittamaan Villen toiveesta erästä jännää puoliballadia, joka myöskin oli hieman erilainen aluevaltaus Adastralle.



Ville veti tähän biisiin ehkä uransa kovimmat laulusuoritukset mielestäni! Olen aina ollut sitä mieltä, että Ville on parhaimmillaan herkemmissä tulkinnoissa. Tämän kuultuaan Ville kyllä lupasi öristä ja kirkua oikein kunnolla raskaammissa biiseissä tasapainottaakseen kulttuurillista ulosantiamme. Olin asiasta jokseenkin eri mieltä, muttemme riidelleet varttia kauempaa asiasta.

Kahden nauhoitetun biisin jälkeen Ville sanoi olevansa väsynyt ja levon tarpeessa moisesta raatamisesta. Minä ja Santtu lähdimme kotiin ja Ville Kreetalle.

T. Olli "anna mä näytän" Anttila

Korjauksia ja lisää korjauksia

No eihän me nyt helvetti soikoon taaskaan oltu tyytyväisiä. Soitimme 7 biisiä pienelle koeyleisölle - ilman vokaaleja tietty. Soiton jälkeen Jussi oli ihan hiilenä omiin osuuksiinsa yhdessä biisissä, joten jouduimme rauhoittelemaan häntä tovin. Tämän jälkeen Jussi ehdotti, että nauhoittaisin yhden akustisen biisin vielä levyksi muuttunutta promoa varten, jonka olin säveltänyt ajat sitten jo.

Seuraavana vapaapäivänä käytin sitten aamun vanhan biisin opetteluun ja nauhoittamiseen. Yllättävän vaikealta tuntui moinen hempeily minulle, mutta sain sen ongelmien jälkeen purkkiin. Laitoin akustisia kitararaitoja muutaman raidan verran nauhalle ja loppuun vielä yhden Clapton-tyyppisen fiilistely-soolon clean-kitaralla. Biisistä tuli mielestäni hieno. Ohjelmoin synat vielä hurisemaan hiljaa pariin kohtaan taustalle ja mielestäni juttu oli valmis. Yksinkertaista ja kaunista.

Parin päivän päästä Sikari-Sakari tuli korjaamaan kanssani muutamia virheitä biiseistä ja kuuntelemaan tämän Adastran uuden aluevalloituksen. Santun mielestä ko. biisi oli ihan jee. Tämän jälkeen Santtu-poika korjasi kahdeksan (!) virheellistä nuottia, jotka olivat hänen ainoat virheensä koko paskassa. Itse korjailin vielä muutamaa rytmiraitaa hieman. Jätin sinne jopa yhden mogan. Se voidaan korjata miksausvaiheessa sitten. Santtu kuvaili videoita korjaussessioistamme.




Videoeditointi on jälleen yksi monitaituri Vauramon taidonnäytteistä. Oh!

Ollin "vika" studiopäivä

Studioblogi: synat

No hei!

Jännittävä mutta lyhyt studioseikkailuni lähenteli loppua. Jäljellä oli enää synien nauhoitus muutamaan biisiin. Melkeinpä kokonaisuudessaan muutaman sointujen taustahuminoita. Olin laskelmoinut niiden kasvattavan biisien soundia avainkohdissa eeppisiin mittoihin. Tai ainakin massiivisiin. Inspiraation lähteeksi kävin nopeasti Lapissa laskettelemassa ja Inkoossa veneilemässä. Ennen synien nauhoituksen aloitusta Santtu "Pääjehu" kävi taas kuuntelemassa valmiit kitarat ja antoi isällisen hyväksyntänsä niille. Pystyin siis rauhallisin mielin ja täysin inspiroituneena ruveta taas näppäilemään mustia ja valkoisia koskettimia.

Eihän sitä nauhoituksia aloittaessa voinut mitenkään muistaa enää miten ne synat oli sovitettu sinne taustoille. Ei muuta kuin alkuperäiset tabulatuurit esiin vaan ja nauhoittelemaan niitä tuijottaessa. Melkein kuin osaisi nuoteista soittaa siis. Seurallisen lähestulkoon orjallisesti alkuperäisiä sovituksiani ja poikkesin reitiltä vain muutaman kerran. Santtu oli aiemmin sitä mieltä, että erään biisin tokasta säkeistöstä uupui sitä jotain. Huomautin tällöin Santulle, että kitaroita ja lauluja ei oltu nauhoitettu vielä. Santtu vakuutti ettei se ollut ongelma, vaan että sinne tulisi lisätä jotain kynäilyjä. En raaskinut pistää lisää kitaroita niin pistin sinne vähän synan ujellusta. Voidaan mixaa se sitten helvetin hiljaiselle, kuten synat tuleekin miksata. Jari ehdotteli taannoin, että tulisi kanssani nauhoittamaan synia ja kenties jotain synaleadeja ja -sooloja. Tämän tietäen en kertonut hänelle etukäteen milloin nauhoitan ne, ettei hyviä biisejä tärvellä täysin.

Kuuntelin lopuksi kaikki raidat kerran ja tulin tyytyväiseksi kuin kleptomaani Varkaudessa. Tämän jälkeen ilmoitin Villelle, että herra voi ruveta laulelemaan milloin kerkiää. Ville uskalsi luvata varovasti ehtivänsä kiireiltänsä joskus kesäkuun puolivälissä avaamaan suutansa mikin edessä. Ehkä minä, Santtu, JiiZeta (salaperäne) ja Jari nauhoitetaan laulut Villen kiireillessä. Ken tietää?

Signing out and going out for good - Olli

Olli just keeps pushing the shit in...

19.5.2010

Olin kotona vasta hieman ennen kello kymmenen illalla. Kaverin MIDI-syntikka kourassa istuskellessani koin mahdottomaksi soittamatta olemisen. Vaikka aamulla oli aikainen herätys, niin olihan se taas pakko ruveta skulaamaan, että on seuraavana päivänä töissä oikein väsynyt. Hetken pohdiskelujen ja säätöjen tarkistamisen jälkeen en ollut saanut mitään signaalia kehiin ko. syntikalla. Ei ollut MIDI-kaapelia vaan pelkkä USB, jota en ole koskaan käyttänyt nauhoituksessa. En jaksanut säädellä input-säätöjä ja BUS:eja, joten päätin korjata viimeiset virheet ja nauhoittaa loput sooloni.



Kuuntelin myös aiemmin nauhoittamiani sooloja. Tällä kertaa ne kuulostivat hyviltä ja läppäri säästyi väkivallalta. Pidin vanhat otot ja rupesin nauhoittamaan kolmea viimeistä. Ne menivät kuin vettä vain ja jo ekat otot olivat niin hyviä, että ne olisi voitu pitää. Yritin silti ylittää itseni ja vetää ne vielä hieman paremmin. Lopputuloksiin olin tyytyväinen. Vedin ”urani” ehkä parhaat soolot ”The Widow-maker”- ja ”Going out for Good”-biiseihin. Todella rajua matskua.

Koska synan käyttö näytti niin monimutkaiselta, leikittelin ajatukselta synien ohjelmoimisesta. Siitä lisää myöhemmin.

-Olli "Rimjob" Anttila-