Reamppaus

Kuten näissä aikaisemmissa ja tunkkaisissa blogeissa on hehkuteltu, on tätä levyä tehty ns. reamp-tekniikalla. Tämän blogin on tarkoitus kertoa hieman miten ensimmäisen biisin reamppaus, joka myös aavistuksellisen kokeellisessa mielessä tehtiin, tapahtui.

Oli järjettömän kuuma päivä ja olin yhä toipumassa Tuska-festarin kolmesta päivästä. Ajoin sitten fillarilla YK paljaana Mr. Salmen studioille Malmin lentokentän kupeeseen järjettömässä helteessä. On pakko korkkaa bisse tätä blogia kirjoittaessa, koska mielikuva tuosta päivästä ja tällä hetkellä vallitseva trooppinen ilmasto pistävät niin kovaa flashbackkia kehiin.

Paikalla päästyäni aloimme puhua hieman tulevasta soundimaailmasta ja bändin visiosta. Päätimme kokeilla näin heti kättelyssä edellisellä levyllä käytettyä Mesan Dual Rectifieria Mesan omalla 4X12 kaapilla. Väliin Salmi heitti jonkun modatun OD-pedaalin tiukentamaan soundia. Vedimme vain yhden biisin rytmit tällä kertaa. Tarkoitus on tehdä yksi biisi ennen Salmen lomaa valmiiksi. Jos saadaan kivat tulokset niin laitetaan biisi sitten varmaan nettiin pällisteltäväksi.

Kun kirjoitin tämän blogin, oli jo ensimmäinen raakaversio ekasta biisistä valmiina. Lopullista kokonaista levyä, joka on siis ihan oikeasti miksattu jne, voidaan venata kenties elokuun lopulla tai syyskuun puolella. Adastralla näemmä tuppaa mennä tavaksi, että levyä tehdään aina koko kevään ja kesän verran.

Melkein valmis

Hell yeah. Juhannus on takana ja paljon on tapahtunut. En edes muista montako studiopäivää on taas mennyt sitten edellisen päivityksen. Kenties niitä on ollut kolme, kenties neljä? En ole ihan varma.

Joka tapauksessa tänä aikana olemme nauhoittaneet kaikki loput laulut. 18. pv kiskaisimme yhden tai kaksi biisiä nauhalle ja tällä kuluvan viikon aikana kolme. Voi olla, että juhannus tekee hallaa muistilleni. Jotain tällaista kuitenkin puuhailimme.

Jos Santun rock-muusikon-ura ei koskaan urkene, lienee hänellä lupaava tulevaisuus videoeditoinnissa.

Viimeiset kaksi studiopäivää olivat kovimmat ja hermoja raastavimmat. Ville nauhoitti näinä päivinä yhden hieman perinteisemmän ja nopeahkotempoisen biisin nimeltä "Corroder of Minds". Tämän lisäksi Ville lauloi myös brutaalihkon, vihaisen ja synkän trash-metal-kappaleen nimeltä "Backstabber", johon on itse kynäillyt lyyrikat ja jota olemme esittäneet useasti livenä. Ville pisti kehiin hieman örinää ja dinosaurus-huutoja, jonka takia hänen pikantit äänihuulensa hieman väsyivät. Tämän takia lyhyt ja hempeä akustinen biisi ja osa "Corroder of Minds":sta piti nauhoittaa vasta seuraavana päivänä. Ville oli melko itsekriittinen suorituksistaan. Hän koki äänensä väsyneen siinä määrin, että siihen oli ilmestynyt liikaa säröä tunteikasta päätösbiisiä varten. Siirsimme siis viimeisen biisin nauhoituksen juhlallisesti seuraavalle päivälle. Myös Villen veli Aki kävi rykimässä hieman ördäilyä, eli "karun laulua" sille yhdelle trash-biisille.

Kuukausien työ alkoi painaa kaikkien säkeissä ja jaloissa. Tämän väsymyksen tunteen voi aistia ylläolevalta videolta. Joka tapauksessa saimme Villen vokaalit sinne "samaan pieneen purkkiin minne kaikki on ängetty jo vuosien ajan" (Ruokolainen, Jussi 2010) illan aikana. Riitelimme taas rytmityksistä, minulta kysymättömistä melodioiden muutoksista ja ääntämisestä koko illan, kuten olimme toistaiseksikin tehneet. Nauhoitimme myös hieman taustalauluja, joten ahkerat "fanit" voivat sitten tuotoksiamme tutkiessa arvuutella kuka tai ketkä laulavat taustalauluja massiivisissa 80's-kertosäkeissä.

Nyt sitten jännittää oikein huolella. Miltä lopputulos kuulostaa miksauksen jälkeen ja minkälainen rytmikitara-soundi haetaan DropHammer-Studiolla ensi viikolla reamp-sessioissa. "Pääasia että rokki soi ja ****** lentää" huomautti Santeri minulle, kun liikaa huolehdin turhista. Ja oikeassahan Santtu oli. It's only rock 'n roll.

Eiköhän tämä sissi-blogi lopu tähän. Kiitos vaan jos joku luki koko setin.

Ville ja pojat vääntävät kättä

No terve taas!

Ville palasi viimeinkin happihyppelyltään Kreetalta. "Oli muuten vitunmoinen loma" totesi silminnähden levännyt solisti reissun jälkeen. Energiaa pulppuava Kivijärveläinen soitti minulle heti Suomeen tultuaan ja vaati päästä laulamaan oikein olan takaa studioon. Sovimme heti päivän ja paukutimme kumit ulvoen Pitäjänmäkeen. Tällä kertaa ehdotimme, että Ville laulaisi biisin nimeltä "The Widow-maker". Hieman ehkäpä Disturbedia ja Iron Maidenia (ylläri ylläri) muistuttava viisi ja puoli-minuuttinen ralli. Hassua kyllä, itse yritän aina saada Villen laulamaan mahdollisimman puhtaasti ja Vilpertti yrittää aina lisätä räkää ja säröä ääneensä, mutta tämän biisin kohdalla kävi toistepäin. Lauluja lähdettiin nauhoittelemaan sitten hiljalleen. Käytimme aika paljon ottoja hyvistä suorituksista huolimatta hyvän lopputuloksen varmistamiseksi. Hetken aikaa Ville oli jo helisemässä, kun päätimme Jussin kanssa muuttaa jo ennaltasävellettyjä ja -opeteltuja laulumelodioita kertosäkeessä. Kuten edellisellä kerralla Villellä oli välillä hyvinkin erilainen visio jostain sanojen rytmittämisestä kuin minulla ja Jussilla. Kättä vääntäen ja toisiamme sättien selvisimme näistä ongelmista. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon rankkasade, joka alkoi kesken työpäivän täysin yllättäen. Jussin Cadillac oli kattoikkuna auki studion edustalla ja hörppäsi huikan jos toisenkin Suomen kesää. Myös Villen tilkitsemä kattohuoneistomme alkoi hieman vuotamaan.

Pohjien ja tuplausten jälkeen aloimme vetelemään visioimiani stemmoja ja harmonioita lauluihin. Päädyimme nauhoittamaan niitä loppuen lopuksi aika paljon. Tupakalta tullessaan Jussi jopa tokaisi kerran minulle ja Villelle: "Mitä vittua te oikeen teette!?" Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen ja päivän päätteeksi kun kuuntelimme biisejä stemmat oikealle (hiljaiselle) tasolle miksattuna niin ketään ei vituttanut.

Torstaina sitten uudestaan.

Olli "luota nyt vaan muhun" Anttila

Ville sikailee laulukopissa

Herra Ville "Svinkku" Siikamäki löysi kiireisestä kalenteristaan juuri ja juuri sopivan raon laulujen nauhoittamisen aloitukselle muutama päivä sitten. Veimme Adastran A2M-studiolaitteiston Adastra HQ:lle, jossa aloimme purkittelemaan Villen jorinoita.

Minun ja Santerin saapuessa paikalle Ville oli jo räplännyt itsensä ns. märäksi ja saatoimme aloittaa nauhoittelun heti. Aloitimme biisistä, jossa on hyvin vähän vokaaleja ja helvetisti tilaa soitinkikkailuille. Jotta Ville ei olisi selvinnyt liian helpolla lisäsimme vokaaleihin hieman harmonioita, tuplauksia ja stemmoja.

Tämän jälkeen aloimme nauhoittamaan Villen toiveesta erästä jännää puoliballadia, joka myöskin oli hieman erilainen aluevaltaus Adastralle.



Ville veti tähän biisiin ehkä uransa kovimmat laulusuoritukset mielestäni! Olen aina ollut sitä mieltä, että Ville on parhaimmillaan herkemmissä tulkinnoissa. Tämän kuultuaan Ville kyllä lupasi öristä ja kirkua oikein kunnolla raskaammissa biiseissä tasapainottaakseen kulttuurillista ulosantiamme. Olin asiasta jokseenkin eri mieltä, muttemme riidelleet varttia kauempaa asiasta.

Kahden nauhoitetun biisin jälkeen Ville sanoi olevansa väsynyt ja levon tarpeessa moisesta raatamisesta. Minä ja Santtu lähdimme kotiin ja Ville Kreetalle.

T. Olli "anna mä näytän" Anttila

Korjauksia ja lisää korjauksia

No eihän me nyt helvetti soikoon taaskaan oltu tyytyväisiä. Soitimme 7 biisiä pienelle koeyleisölle - ilman vokaaleja tietty. Soiton jälkeen Jussi oli ihan hiilenä omiin osuuksiinsa yhdessä biisissä, joten jouduimme rauhoittelemaan häntä tovin. Tämän jälkeen Jussi ehdotti, että nauhoittaisin yhden akustisen biisin vielä levyksi muuttunutta promoa varten, jonka olin säveltänyt ajat sitten jo.

Seuraavana vapaapäivänä käytin sitten aamun vanhan biisin opetteluun ja nauhoittamiseen. Yllättävän vaikealta tuntui moinen hempeily minulle, mutta sain sen ongelmien jälkeen purkkiin. Laitoin akustisia kitararaitoja muutaman raidan verran nauhalle ja loppuun vielä yhden Clapton-tyyppisen fiilistely-soolon clean-kitaralla. Biisistä tuli mielestäni hieno. Ohjelmoin synat vielä hurisemaan hiljaa pariin kohtaan taustalle ja mielestäni juttu oli valmis. Yksinkertaista ja kaunista.

Parin päivän päästä Sikari-Sakari tuli korjaamaan kanssani muutamia virheitä biiseistä ja kuuntelemaan tämän Adastran uuden aluevalloituksen. Santun mielestä ko. biisi oli ihan jee. Tämän jälkeen Santtu-poika korjasi kahdeksan (!) virheellistä nuottia, jotka olivat hänen ainoat virheensä koko paskassa. Itse korjailin vielä muutamaa rytmiraitaa hieman. Jätin sinne jopa yhden mogan. Se voidaan korjata miksausvaiheessa sitten. Santtu kuvaili videoita korjaussessioistamme.




Videoeditointi on jälleen yksi monitaituri Vauramon taidonnäytteistä. Oh!

Ollin "vika" studiopäivä

Studioblogi: synat

No hei!

Jännittävä mutta lyhyt studioseikkailuni lähenteli loppua. Jäljellä oli enää synien nauhoitus muutamaan biisiin. Melkeinpä kokonaisuudessaan muutaman sointujen taustahuminoita. Olin laskelmoinut niiden kasvattavan biisien soundia avainkohdissa eeppisiin mittoihin. Tai ainakin massiivisiin. Inspiraation lähteeksi kävin nopeasti Lapissa laskettelemassa ja Inkoossa veneilemässä. Ennen synien nauhoituksen aloitusta Santtu "Pääjehu" kävi taas kuuntelemassa valmiit kitarat ja antoi isällisen hyväksyntänsä niille. Pystyin siis rauhallisin mielin ja täysin inspiroituneena ruveta taas näppäilemään mustia ja valkoisia koskettimia.

Eihän sitä nauhoituksia aloittaessa voinut mitenkään muistaa enää miten ne synat oli sovitettu sinne taustoille. Ei muuta kuin alkuperäiset tabulatuurit esiin vaan ja nauhoittelemaan niitä tuijottaessa. Melkein kuin osaisi nuoteista soittaa siis. Seurallisen lähestulkoon orjallisesti alkuperäisiä sovituksiani ja poikkesin reitiltä vain muutaman kerran. Santtu oli aiemmin sitä mieltä, että erään biisin tokasta säkeistöstä uupui sitä jotain. Huomautin tällöin Santulle, että kitaroita ja lauluja ei oltu nauhoitettu vielä. Santtu vakuutti ettei se ollut ongelma, vaan että sinne tulisi lisätä jotain kynäilyjä. En raaskinut pistää lisää kitaroita niin pistin sinne vähän synan ujellusta. Voidaan mixaa se sitten helvetin hiljaiselle, kuten synat tuleekin miksata. Jari ehdotteli taannoin, että tulisi kanssani nauhoittamaan synia ja kenties jotain synaleadeja ja -sooloja. Tämän tietäen en kertonut hänelle etukäteen milloin nauhoitan ne, ettei hyviä biisejä tärvellä täysin.

Kuuntelin lopuksi kaikki raidat kerran ja tulin tyytyväiseksi kuin kleptomaani Varkaudessa. Tämän jälkeen ilmoitin Villelle, että herra voi ruveta laulelemaan milloin kerkiää. Ville uskalsi luvata varovasti ehtivänsä kiireiltänsä joskus kesäkuun puolivälissä avaamaan suutansa mikin edessä. Ehkä minä, Santtu, JiiZeta (salaperäne) ja Jari nauhoitetaan laulut Villen kiireillessä. Ken tietää?

Signing out and going out for good - Olli

Olli just keeps pushing the shit in...

19.5.2010

Olin kotona vasta hieman ennen kello kymmenen illalla. Kaverin MIDI-syntikka kourassa istuskellessani koin mahdottomaksi soittamatta olemisen. Vaikka aamulla oli aikainen herätys, niin olihan se taas pakko ruveta skulaamaan, että on seuraavana päivänä töissä oikein väsynyt. Hetken pohdiskelujen ja säätöjen tarkistamisen jälkeen en ollut saanut mitään signaalia kehiin ko. syntikalla. Ei ollut MIDI-kaapelia vaan pelkkä USB, jota en ole koskaan käyttänyt nauhoituksessa. En jaksanut säädellä input-säätöjä ja BUS:eja, joten päätin korjata viimeiset virheet ja nauhoittaa loput sooloni.



Kuuntelin myös aiemmin nauhoittamiani sooloja. Tällä kertaa ne kuulostivat hyviltä ja läppäri säästyi väkivallalta. Pidin vanhat otot ja rupesin nauhoittamaan kolmea viimeistä. Ne menivät kuin vettä vain ja jo ekat otot olivat niin hyviä, että ne olisi voitu pitää. Yritin silti ylittää itseni ja vetää ne vielä hieman paremmin. Lopputuloksiin olin tyytyväinen. Vedin ”urani” ehkä parhaat soolot ”The Widow-maker”- ja ”Going out for Good”-biiseihin. Todella rajua matskua.

Koska synan käyttö näytti niin monimutkaiselta, leikittelin ajatukselta synien ohjelmoimisesta. Siitä lisää myöhemmin.

-Olli "Rimjob" Anttila-

Olli shreds on and on and on....

17.5.2010

Koska ulkona oli aivan järkyttävän upea sää, päätin lukkiutua sisään suoraan töiden jälkeen ja ruveta nauhoittamaan raivolla lisää kitaroita. Jouduin soittamaan muutaman Jarin rytmiraidoista uusiksi, koska niiden nauhoituksessa käytetty haamuraita oli hieman kusinen. Tempossa ja täten myös taimissa oli snadisti fibaa, joten uusiksi vain.

Pienten opetteluiden ja alkukankeuden jälkeen olin valmis näiden seikkailujen kanssa ja siirryin nauhoittamaan omia osuuksiani. Paljoa ei ollut enää jäljellä clean-kitaroita, mutta soolot puuttuivat kokonaan. Kaikista seitsemästä soolosta olin suunnitellut päässäni vain kaksi etukäteen.

Lähdin hinkkaamaan ja hiomaan soolojani. Käytin älyttömiä määriä ottoja soolojen nauhoitukseen. Nyrkkisääntöni oli se, että en rakenna soolojani lukuisista eri otoista. Sama soolo täytyy pystyä vetämään samoin livenä. Yhden pitkän ja ennalta suunnitellun soolon vedin kahdessa osassa, että koko paska kuulostaisi paremmalta kuulijan korvissa.

Noin kuuden tunnin työskentelyn jälkeen oli helvetin väsynyt ja nälkäinen olo. Olin nököttänyt vaan koneiden edessä koko ajan ja nauhoittanut intensiivisesti. Olo oli niin paska, että kaikki soolotkin kuulostivat senhetkisillä mallinnus-soundeillaan aivan skeidalta. Meinasin poistaa ne kaikki koneelta & heittää mokoman paskan roskiin. Hillitsin kuitenkin itseni ja ajattelin nukkua yön yli, ennen kuin sahaisin läppärin laikalla kahtia.

-Olli "Holmes" Anttila

Olli shreds like never before...

Kävin hakemassa Adastran studiovehkeet Jarin kissaluolasta aamulla. Alun perin minulla oli koko päiväksi muuta menoa, mutta soittamisen polte vei kaikesta voiton. Tungettuani kaikki piuhat oikeisiin paikkoihin ja valmistellessani Cubasea hetken, aloin säätelemään kitaraani. Koska meille kelpaa vain huippulaatu, päätin käyttää jälleen kustomoitua Ibanez RG3020FMT:ni. Säätelin kitaran tallaa ja intonaatiota vartin ajan, jottei lopputulos olisi hirvittävän epävireinen. Lämmittelin hetken ajan ja kuuntelin Jarin jälkeä Rip-Cord-Rockissa. Biisi iski niin täysiä minuun, että lähdin heti pumppaamaan riffejä kehiin. Soittointo ei laantunut aivan hetkeen. Noin viiden tunnin jälkeen minulla oli hyvät rytmikitararaidat neljään kappaleeseen. Myöhemmin kuunneltuna niistä löytynee varmasti jotain hiottavaa, mutta pohjat ovat hyvät. Koska käytämme Reamp-tekniikkaa nauhoituksissamme –kuten edelliselläkin kerralla, voin periaatteessa nauhoittaa kerrostaloasunnossa vaikka keskellä yötä kitaroita.

Noin neljän maissa jouduin keskeyttämään nauhoitukset tilapäisesti. Kävimme siivoamassa ja akustoimassa Vauramon ja Siikamäen kanssa uuden tulevan treeniksemme. Välissä söin Vauramon kanssa vatsan täyteen roskaruokaa varmistaakseni soiton hyvän laadun. Santtu tuli vielä natsiupseerin elkein kuuntelemaan minun ja Jarin tuloksia kotiini. Hyväksyttyään materiaalin pääsin jatkamaan heti soittamista. En muista milloin olisin ollut näin itsevarma, innostunut ja tehokas nauhoittamaan musiikkia. Vedin kello yhteen mennessä yöllä kaikkien seitsemän biisin rytmikitarat nauhalle. Olin nälkäinen, väsynyt ja suhteellisen tyytyväinen itseeni. Ehkä talven aikana nauhoitetut shredding-biisit olivat rutinoittaneet minua studiotyöskentelyyn.

-Olli "DaGangBang" Anttila

Guitars, guitars and more guitars!

No se on Koskelan Kirk Hammet, eli Jari tässä moi! Olen nauhoitellut tässä ahkerasti viime aikoina Adastran uutta materiaalia. Täydellinen omistautuminen ratikan suhaamiselle ja kitaroiden nauhoituksille on estänyt kaikenlaisen blogien tuhertamisen ja sosiaalisten medioihin käytön viimeiseltä kolmelta viikolta.

Inspiraatioita koukeroisiin kitarasooloihin olen hakenut lähinnä South Park:sta ja suurimpien idolieni Timo Tolkin ja Yngwie Malmsteen mestariteoksista. Suurin osa riffeistä oli minulle melko helppoja ja vetelinkin ne ihan tosta vaan kehiin. Sooloja varten minun oli pakko hakea uusi Ibanezini treenikseltä. Sen ohuella kaulalla ja kuumilla mikeillä pääsin ns. ”World Domination”-moodiin. Luvassa siis älytöntä shreddingiä!

-Koskelan kingi, kaikkien keppien kauhu, Jarsky H.-

Olli "Travellin' man" Anttila shares his thoughts...

Vatsassa tuntuu kummalliselta ja päätä kivistää. Viime yö meni konjakkia ja keskikaljaa juodessa. Istun minibussissa jossain Oulun lähistöllä ja kirjoittelen läppärilläni blogia. Krapula tekee ajatuksista ja olemisesta epätodellisia.

Nyt asiaan! Menimme Jusa-Jii:n kanssa keskiviikkona Sikari-Sakarin baarimaiselle kämpälle nauttimaan nahkasohvasta, tunnelmasta ja Santun veijarimaisesta basson soitosta. Uunituoreen isän ylpeydessä kylvetetty Santeri lykkäsi biisit soimaan ja kuuntelimme niitä Jussin kanssa kriittisin korvin. Olimme huomaavinamme välillä jotain pikku mogia jossain, mutta myöhemmin huomasimme erehtyneemme. Santtu oli läpäissyt tiukan seulan ja näin ollen olimme valmiita siirtymään bändin kanssa uudelle tasolle.
Juhlistimme tätä syömällä karkkeja.

Seuraavaksi Koskelan omaperäisin Yngwie Malmsteen-fani Jari Hartman tarttuu pikkuisen Ibanez RG:nsä kaulaan ja rupea nauhoittamaan omia osuuksiaan. Jari on uhonnut jo etukäteen tykittävänsä kaikki settinsä kehiin kolmen vuorokauden aikana. Hannu Jortikkaa lainatakseni, mä epäilen vähän. Mutta samapa tuo. Periaatteessa elämä on yhtä juhlaa kun soittaa rock-bändissä.

-Olli 

DAY4 - Bass again...

Yeah!

Oli lyhyt päivä töissä ja päätin kotiin tullessani kokeilla soittaa kädet täristen yhtä
biisiä nauhalle.
Jumituin koneen ääreen basso kädessä ja nauhotin samalla kaikki loput biisit yhdeltä
istumalta ilman isompia ongelmia.

Seuraavaksi vuorossa on kitaroita, kitaroita ja lisää kitaroita. Heitän vehkeet Jarillejoku päivä, jotta herra Hartman pääsee soittamaan kitaraa tuijottaen kirkkaan sinistä taivasta kädet täristen neljän silmän läpi.

Ei muuta tällä kertaa. Jätkät soitti hyvin.... mut jätkät soitti hyvin.

                                                                                          

-Santeri "vittufuck" Vauramo-

DAY3 - More bass

Hell yeah!

Se mitä eilen tehtiin, meni vituiksi ja jouduin soittamaan uudelleen soittamani kappaleet. Jostain syystä ohjelma oli heittänyt 16bit nauhotuksen
kehiin.
Tämä asia ei minua saanut lannistumaan, vaan tykitin vitun nopeesti 4 biisiä nauhalle. (noin 1h)

Tämän jälkeen lähdimme poikien kanssa radalle, joskin eri paikkoihin, mutta päädyimme samaan paikkaan fiilistelemään.

Opa A oli naamat.

Viinaa on vedetty ja maksa on kypsä.

Muutama kappale on vielä soittamati, joten täytyy pistää haisemaan samaan tahtiin jatkossakin.

Santeri (motherfucking) Vauramo

DAY2 - Bass

Hell yeah motherfuckers!

Sikari Sakari ja Jussi Ruokolainen saapuivat kivasti perjantai-illaksi kotiini ja rupesivat vaatimaan heti, että Adastran A2M-kenttästudiota ruvetaan kasaamaan. Koska Jussin kädet on täyteen tatskattu ja Santtu on muuten vaan helvetin kuumottava jätkä, päätin totella. Tunnin ruoan laittamisen ja syömisen jälkeen aloimme pistelemään puhdasta bassosignaalia nauhalle.

Santeri oli ilmeisesti niin täpinöissään nauhoitusmahdollisuudesta, että kiskaisi melkeinpä ekalla otolla ”punk-metal”-biisimme purkkiin. Muutama pikku fiba löytyi jostain, sekä Jussin ja minun mielestäni erästä kohtaa piti hieman rytmittää enemmän rumpujen mukaan, mutta muuten loistavaa soittoa Santulta. Jos loputkin vedot menevät yhtä kovaa niin unohdetaan suoraan örinät ja kitaranvinguttelut koko paskasta ja mennään pelkällä rytmiryhmällä eteenpäin. Sen verran hyvältä se kuulosti.

Tunnollisina muusikkoina pidättäydyimme väkevistä alkoholi-juomista ja Jussi lähinnä poltti sulakkeitaan (sähkömies kun on) nälkänsä takia. Parin tunnin päästä Jussi rupesi olemaan jo niin hurjana, että oli parempi päästää Santtu kotinsa uumeniin nauhoittamaan bassojaan ja Jusa mäkkiin.















Näin säästyttiin monilta kyyneliltä. Lähipäivinä Santtu kiskoo viittä kieltä purkkiin niin saatanan paljon kuin vaan pystyy. Ehkä Santtu jopa kirjoittaa tänä aikana sekavia studioblogejakin?

Olli

DAY1 - DRUMS

-Per aspera ad astra-

Hoi rokkarit!

Klo 07.30 herätys, aamutoimet,  kamat kasaan ja Jussia hakemaan.

Yhdeksän maissa allekirjoittaneen mersu pamahti savelantielle ja sieltä timanttiakin kovempi rumpali hra.Ruokolainen jousille. Savelasta huristelimme treenikämpälle hakemaan tarvittavat vermeet mukaan ja siitä sitten studioa kohti hyvillä mielin ilman aavistustustakaan päivän tulevista vaikeuksista..

Noh, eihän siinä mitään, mr.Salmi saapuikin sovittuun aikaan, ja roudailimme kamat sisälle ja aloitimme setin kasaamisen, tai oikeastaan modaamisen. Päätettiin käyttää studion omaa,  vanhemman mallin Taman koivusettiä, koska samaisella setillä on aiemmatkin nauhoitukset hoidettu ja ne on aina soundannu hyvältä. Eli pieni muokkaus rumpuihin, ständit ja pellit paikalleen ja Jussiboy säätämään settiä itselleen hyvän tuntuiseksi.

Taisi olla aika lähellä yhtätoista kun päästiin mikittelemään kannut, ja sen jälkeen  äänitasojen säädöt,  muut hässäkät ja nappuloiden vääntelemiset, mistä ei edelleenkään oikeestaan tajuta juuri mitään.. Hra.Salmi nosti peukun pystyyn ja ei muutakun nauhoittamaan.

Ekan biisin aikana sitten ne vaikeudet alkoivatkin. Jussin ranteessa oli todettu jo aikoja sitten jännetupintulehdus ja nyt se perkele alkoi kiukuttelemaan. Useita turhauttavia, kipuun päättyneitä soittoyrityksiä myöhemmin oltiin jo valmiita lyömään pillit pussiin ja varaamaan uusi aika, kun Salmi keksi idean pitää tauko ja käydä hakemassa sapuskaa sekä kuumageeliä Jussin ranteisiin.

Tunti eteenpäin ja sitten alkoi soitto luistamaan. Tauko, ruoka, kuumageelin fyysinen ja psyykkinen vaikutus ja vitutuskäyrän hetkittäinen laskeminen tuntuivat antaneen Ruokolaisen pojalle uutta potkua ja niinhän ne rumpuraidat saatiin nauhoitettua alkuvaikeuksista huolimatta.

-Ville

Railakkaasti vietetyn yön ja vähien unien jälkeen oli hieno odotella Santun tarjoamaa kyytiä studiolle harmaassa kevätilmassa. Menimme Santun (basso) kanssa viisi tuntia myöhemmin studiolle kuin Jussi ja Ville. Veikkailtiin Santun kanssa körötellessämme, että Jusa on saanut jo kaikki kannut nauhalle ja olemme valmiit aloittamaan hänen synttärijuhlansa heti kättelyssä. Paikalle saavuttuamme oli kiva todeta, että emme olleet tulleet tippaakaan liian myöhään paikalle. Ensimmäisen reilun viiden tunnin aikana Jussi ja Ville olivat saaneet yhden biisin nauhalle. Ja sekin kuulosti kuulemma kankealta. Ongelmana oli Jussin tulehtunut ranne.

Sankarin viitat harteillemme pukien toimme Santun kanssa studiotilan niin täyteen positiivista energiaa ja pullon viinaa, että tästä hetkestä eteenpäin loppu oli pelkkää juhlaa. Fiilikseen päässyt Jussi repi housunsa jalasta ja rupesi vetämään raitoja purkkiin vimmalla. Seuraavan 3-4:n tunnin aikana herra ”JiiZet” nauhoitti kuusi kokonaista biisiä liehuvin lipuin ja veti vielä sen ainoan aamulla nauhoitetun biisinkin uudestaan…ja paremmin.  Nauttiessani nestemäistä välipalaani tarkkaamossa, tunsin tulevien paineiden kasautuvan harteilleni. Jusan osuudet olivat sen verran kovat, että meidän muiden tulisi kanssa onnistua hyvin kivan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ville vakuuttelikin, että hänen tulevat lauluosuutensa tulevat pistämään ”sukat pyörimään jaloissa”. Tämän lisäksi Ville näpsi liudan komeita kuvia ja kasapäin videomateriaalia Jussin soitosta ja kiroilusta. Nyt sitten odottelemme pikamiksattuja rumpuraitoja, jotta Santtu voi alkaa kiskoa bassojaan nauhalle Adastran A2M-studiossa.

-Olli

                                                                                                                                                                                     

Here we go again...

Good evening Ladies and Playboys!!!

Huomenna aamusella kymmenen aikoihin pitäis täräyttää tuonne studion suuntimaan ja aloitetaan runpujen nauhotus. Paikkana siis toimii parhaaksi havaittu ja koettu Drop Hammer Studio (aka. Studio Dauntless) ja pöydän takana häärii kukapa muukaan kuin hra.Valashattu eli Santeri Salmi.

Eli tosiaan samalla metodilla mennään kuin DODn luomisprosessissa, rummut purkkiin DropHammerissa, oma liikkuva A2M-studio käyttöön ja kitarat, bassot, laulut ja synat sitten kukin hoitaa missä lystää. Tämän jälkeen siirrymme taas Salmen hoteisiin re-amppauksen ja miksauksen (ja monen muun asian mistä emme ymmärrä mitään) merkeissä ja sitten vaan toivotaan, että ollaan saatu jotain julkaisukelpoista maailmalle annettavaksi!

Huomenna Jussi aloittaa urakan ja ehkä siitä saadaan jotain lapsille sopimatonta kuva-, video- ja äänitallennetta julkaistavaksi tänne! Seuratkaa (silmä)muna kovana!

näillä puheilla, Let the Rip Cord Rockin' begin!!!!