-Per aspera ad astra-
Hoi rokkarit!
Klo 07.30 herätys, aamutoimet, kamat kasaan ja Jussia hakemaan.
Yhdeksän maissa allekirjoittaneen mersu pamahti savelantielle ja sieltä timanttiakin kovempi rumpali hra.Ruokolainen jousille. Savelasta huristelimme treenikämpälle hakemaan tarvittavat vermeet mukaan ja siitä sitten studioa kohti hyvillä mielin ilman aavistustustakaan päivän tulevista vaikeuksista..
Noh, eihän siinä mitään, mr.Salmi saapuikin sovittuun aikaan, ja roudailimme kamat sisälle ja aloitimme setin kasaamisen, tai oikeastaan modaamisen. Päätettiin käyttää studion omaa, vanhemman mallin Taman koivusettiä, koska samaisella setillä on aiemmatkin nauhoitukset hoidettu ja ne on aina soundannu hyvältä. Eli pieni muokkaus rumpuihin, ständit ja pellit paikalleen ja Jussiboy säätämään settiä itselleen hyvän tuntuiseksi.
Taisi olla aika lähellä yhtätoista kun päästiin mikittelemään kannut, ja sen jälkeen äänitasojen säädöt, muut hässäkät ja nappuloiden vääntelemiset, mistä ei edelleenkään oikeestaan tajuta juuri mitään.. Hra.Salmi nosti peukun pystyyn ja ei muutakun nauhoittamaan.
Ekan biisin aikana sitten ne vaikeudet alkoivatkin. Jussin ranteessa oli todettu jo aikoja sitten jännetupintulehdus ja nyt se perkele alkoi kiukuttelemaan. Useita turhauttavia, kipuun päättyneitä soittoyrityksiä myöhemmin oltiin jo valmiita lyömään pillit pussiin ja varaamaan uusi aika, kun Salmi keksi idean pitää tauko ja käydä hakemassa sapuskaa sekä kuumageeliä Jussin ranteisiin.
Tunti eteenpäin ja sitten alkoi soitto luistamaan. Tauko, ruoka, kuumageelin fyysinen ja psyykkinen vaikutus ja vitutuskäyrän hetkittäinen laskeminen tuntuivat antaneen Ruokolaisen pojalle uutta potkua ja niinhän ne rumpuraidat saatiin nauhoitettua alkuvaikeuksista huolimatta.
-Ville
Railakkaasti vietetyn yön ja vähien unien jälkeen oli hieno odotella Santun tarjoamaa kyytiä studiolle harmaassa kevätilmassa. Menimme Santun (basso) kanssa viisi tuntia myöhemmin studiolle kuin Jussi ja Ville. Veikkailtiin Santun kanssa körötellessämme, että Jusa on saanut jo kaikki kannut nauhalle ja olemme valmiit aloittamaan hänen synttärijuhlansa heti kättelyssä. Paikalle saavuttuamme oli kiva todeta, että emme olleet tulleet tippaakaan liian myöhään paikalle. Ensimmäisen reilun viiden tunnin aikana Jussi ja Ville olivat saaneet yhden biisin nauhalle. Ja sekin kuulosti kuulemma kankealta. Ongelmana oli Jussin tulehtunut ranne.
Sankarin viitat harteillemme pukien toimme Santun kanssa studiotilan niin täyteen positiivista energiaa ja pullon viinaa, että tästä hetkestä eteenpäin loppu oli pelkkää juhlaa. Fiilikseen päässyt Jussi repi housunsa jalasta ja rupesi vetämään raitoja purkkiin vimmalla. Seuraavan 3-4:n tunnin aikana herra ”JiiZet” nauhoitti kuusi kokonaista biisiä liehuvin lipuin ja veti vielä sen ainoan aamulla nauhoitetun biisinkin uudestaan…ja paremmin. Nauttiessani nestemäistä välipalaani tarkkaamossa, tunsin tulevien paineiden kasautuvan harteilleni. Jusan osuudet olivat sen verran kovat, että meidän muiden tulisi kanssa onnistua hyvin kivan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Ville vakuuttelikin, että hänen tulevat lauluosuutensa tulevat pistämään ”sukat pyörimään jaloissa”. Tämän lisäksi Ville näpsi liudan komeita kuvia ja kasapäin videomateriaalia Jussin soitosta ja kiroilusta. Nyt sitten odottelemme pikamiksattuja rumpuraitoja, jotta Santtu voi alkaa kiskoa bassojaan nauhalle Adastran A2M-studiossa.
-Olli
Juhlistimme tätä syömällä karkkeja.
