Hell yeah motherfuckers!
Sikari Sakari ja Jussi Ruokolainen saapuivat kivasti perjantai-illaksi kotiini ja rupesivat vaatimaan heti, että Adastran A2M-kenttästudiota ruvetaan kasaamaan. Koska Jussin kädet on täyteen tatskattu ja Santtu on muuten vaan helvetin kuumottava jätkä, päätin totella. Tunnin ruoan laittamisen ja syömisen jälkeen aloimme pistelemään puhdasta bassosignaalia nauhalle.
Santeri oli ilmeisesti niin täpinöissään nauhoitusmahdollisuudesta, että kiskaisi melkeinpä ekalla otolla ”punk-metal”-biisimme purkkiin. Muutama pikku fiba löytyi jostain, sekä Jussin ja minun mielestäni erästä kohtaa piti hieman rytmittää enemmän rumpujen mukaan, mutta muuten loistavaa soittoa Santulta. Jos loputkin vedot menevät yhtä kovaa niin unohdetaan suoraan örinät ja kitaranvinguttelut koko paskasta ja mennään pelkällä rytmiryhmällä eteenpäin. Sen verran hyvältä se kuulosti.
Tunnollisina muusikkoina pidättäydyimme väkevistä alkoholi-juomista ja Jussi lähinnä poltti sulakkeitaan (sähkömies kun on) nälkänsä takia. Parin tunnin päästä Jussi rupesi olemaan jo niin hurjana, että oli parempi päästää Santtu kotinsa uumeniin nauhoittamaan bassojaan ja Jusa mäkkiin.
Näin säästyttiin monilta kyyneliltä. Lähipäivinä Santtu kiskoo viittä kieltä purkkiin niin saatanan paljon kuin vaan pystyy. Ehkä Santtu jopa kirjoittaa tänä aikana sekavia studioblogejakin?
Olli
back to bassicks
VastaaPoista